Mikroskooppinen anatomia
Mikroskooppinen anatomia sisältää malleja, joiden rakenteita on tutkittu ja tutkitaan optisella mikroskoopilla tai elektronimikroskoopilla. Aikaisemmin kategoria kulki nimellä "mikroanatomia".
Laajasta valikoimastamme löydät malleja, jotka esittelevät eri kudoksia ja soluja yksityiskohtaisesti. Näitä ovat esimerkiksi maksakudos, munuaiskudos, luukudos, verisuonet ja kielen rakenne. Meillä on myös malleja esimerkiksi silmän kudoksista ja soluista.
Löydät myös malleja yksittäisistä soluista sekä solurakenteista. Näitä ovat esimerkiksi luurankolihaskudos, eläinsolu, erilaistumaton ihmissolu, mallit meioosin ja mitoosin vaiheista ja DNA-mallit.
Kategorian malleja käytetään sekä histologisiin tarkoituksiin että opetuskäyttöön (kudosten tutkimiseen), biologisiin tarkoituksiin että sairauksien ymmärtämiseen.
Anatomisesti kudos- ja solumallit esittelevät elinten kudoksille ominaisia rakenteita. Maksakudosmallin avulla voidaan nähdä maksan lohkorakenne, maksasolut, sappitiehyet, keskuslaskimo ja Glissonin kolminaisuudet (portaalitriadit).
Munuaiskudosmallilla voidaan puolestaan nähdä virtsanjohdin, munuaiskuori (munuais cortex), munuaisten ydinkerros (medulla renalis) pyramidimuodossa ja koko munuaisallas. Lisäksi mallin avulla nähdään monia yksityiskohtia ja pienet fysiologisesti tärkeät rakenteet, kuten munuaiskeräset (corpusculum renis), Henlen lingon nefroneissa, munuaistiehyet eli tubulukset sekä kokoojaputket.
Luukudosmalli osoittaa selkeät erot kompaktin luukudoksen (substantia compacta/kortikaalinen luu/tiivis luu) ja huokoisen luukudoksen (substantia spongiosa/trabekulaarinen luu/hohkaluu) välillä. Mallin avulla voidaan nähdä, että tiivis luu koostuu osteoneista lamellien muodossa, jotka on järjestetty Haversin kanavajärjestelmiin (osteonit). Mallissa voidaan myös nähdä hohkaluun huokoinen verkosto, jossa on luuytimellä täytettyjä onteloita. Kalvot, kuten uloin kova luukalvo (periosteum) ja endosteum eli luun sisäkalvo, esitetään myös.
Verisuonimalli esittelee ensisijaisesti kaksi valtimoa ja yhden laskimon. Mallin avulla näet yksityiskohtia, kuten laskimopumpun (läppä- ja lihaspumppujärjestelmä) ja verisuonten seinämien eri kerrokset (tunica intima, tunica media ja tunica adventitia).
Kielimalli näyttää monia eri kudoksia. Mallin avulla voit nähdä yksityiskohtia, kuten makuhermoja, kielen hermot (kraniaalihermojen kautta), kielen lihaksia ja 4 kielen papillaa (papillae vallatae, papillae filiformes, papillae fungiformes ja papillae foliatae).
Silmän spesifisten kudosten ja solujen malli näyttää verkkokalvon (retina), korioidean (suonikalvo) ja kovakalvon (sclera) sekä niihin liittyvät hermosolujen haarat. Mallin avulla voit esimerkiksi nähdä silmän valoreseptorit eli näköreseptorisolut (sauvasolut ja tappisolut) yksityiskohtaisesti.
Valikoimassamme on myös malleja yksittäisistä soluista ja solurakenteista, kuten malli luustolihasten solusta eli poikkijuovaisesta lihassolusta. Mallin avulla voidaan nähdä motorinen päätylevy ja solun yksityiskohdat, kuten sarkolemma, T-tubulit, sarkomeerit, myosiini- ja aktiinifilamentit, tuma ja mitokondriot.
Solumallit esittelevät pääasiassa soluelimiä eli organelleja. Mallien avulla voidaan nähdä rakenteita, kuten solukalvo (plasmalemma), tuma (solun ydin), jossa on kromatiinia ja geneettistä materiaalia, ribosomeja, karkea ja sileä solulimakalvosto, Golgin laite, mitokondriot, lysosomit ja peroksisomit.
Mitoosi- ja meioosimalleilla voidaan nähdä solujen jakautumisen eri vaiheet pedagogisella tavalla.
DNA-mallit tarjoavat käsityksen DNA-säikeiden kemiallisesta rakenteesta, joka on perustana geeneille.
Kliinisesti kudos- ja solumalleja voidaan käyttää ymmärtämään sairauksia vastaavissa kudoksissa. Näitä voivat olla esimerkiksi maksasairaudet, kuten maksakirroosi, akuutti ja krooninen hepatiitti, NASH- ja maksakasvaimet tai munuaissairaudet, kuten diabeettinen nefropatia ja glomerulonefriitti.
Luukudosmallia voidaan käyttää mm. osteoporoosin ja myelooman ymmärtämiseen. Verisuonimalli on ihanteellinen ateroskleroosin, verihyytymien, DVT: n ja tukisukkien käytön ymmärtämiseen. Kielimallia puolestaan voidaan käyttää kielten halkeamien, infektioiden, syövän ja kielen hermoston ymmärtämiseen.
Silmän kudosten ja solujen mallia voidaan käyttää ymmärtämään häiriöitä ja sairauksia silmässä. Näitä ovat esimerkiksi verkkokalvon irtoaminen, AMD, uveiitti, skleriitti sekä metastaasit ja primaarikasvaimet.
Yksittäisten solujen malleja sekä solurakenteita voidaan käyttää myös kliinisiin tarkoituksiin. Luurankolihaksen lihaskudoksen (poikkijuovainen lihassolu) mallia voidaan käyttää ymmärtämään lihasten hypertrofiaa ja proteiinin merkitystä. Muita solumalleja voidaan käyttää mitokondrioiden ja lysosomaalisten sairauksien opetukseen.
DNA-malleja voidaan käyttää myös sairauksien, kuten mutaatiosta johtuvan sirppisoluanemian, ymmärtämiseen.
