Hengityselimet

Hengitysjärjestelmän (hengitysteiden) mallivalikoimastamme voit valita opetusmallin, joka esittelee vain keuhkot tai mallin, joka käsittää käytännössä koko hengityselimistön. On myös hengitysmalleja, jotka keskittyvät keuhkoputkentulehduksen, astman ja COPD: n kudosmuutoksiin. Lisäksi löydät erittäin käytännöllisen ja innovatiivisen mallin, jota voidaan käyttää havainnollistamaan inspiraatiota ja ekspiraatiota (sisäänhengitys ja uloshengitys).

Hengityselimistömalleja ja hengitysteiden malleja käytetään erityisesti hengitysteiden anatomian ymmärtämiseen sekä kliinisiin lähtökohtiin, esimerkiksi sairauksien ymmärtämiseen, niiden hoitoon sekä tutkimukseen.

Anatomisesti hengityselimet/hengitystiet sisältävät monia pieniä rakenteita. Ilma/happi kulkeutuu kehoon nenäontelon ja suuontelon kautta. Sitten happi kulkee nielun ja kurkunpään läpi, minkä jälkeen se saavuttaa henkitorven. Suurin osa näistä edellämainituista kudoksista/elimistä ei sijaitse rintaontelossa/rintakehässä. Henkitorvi (trakea) jakautuu kahdeksi pääkeuhkoputkeksi, ja nämä taas jakautuvat entistä pienemmiksi hengitysteiden haaroiksi, joita kutsutaan keuhkoputkiksi. Keuhkoputkien lopussa ovat keuhkorakkulat eli alveolit, joissa kaasunvaihto tapahtuu. Ilma/happi imeytyy vereen, kun taas hiilidioksidi (CO2) vapautuu verestä keuhkoihin, josta se voidaan poistaa uloshengittämällä. Keuhkot voidaan jakaa lohkoihin ja segmentteihin.

Hengityselimistö voidaan karkeasti jakaa sisäänhengityksen ja uloshengityksen mukaan (inspiraatio ja ekspiraatio), sillä rakenteet eroavat fysiologisesti toisistaan. Hengityslihaksia ovat pallea eli diaphragma ja rintakehn seinämän lihakset eli uloimmat kylkivälilihakset.

Hengityksen aikana lihakset aiheuttavat rintakehään alipainetta, koska pallea supistuu ja vatsan sisältö puristuu hieman. Samaan aikaan uloimmat kylkiväli lihakset liikuttavat rintakehää hieman ylös ja ulos. Tämä laajentaa keuhkoja siten, että paine laskee pienemmäksi kuin ympäröivä ilma, jolloin ilmaa vedetään hengitysteihin.

Uloshengitys tapahtuu lihasten rentoutuessa. Rintakehän ja keuhkojen tilavuus pienenee, mikä aiheuttaa ylipaineen. Tämän seurauksena ilma pakotetaan passiivisesti ulos keuhkoista. Sisäänhengitys on siis aktiivinen prosessi, kun taas uloshengitys on ensisijaisesti passiivinen prosessi.

Jokaisella hengenvedolla kulkee noin 0,5 litraa ilmaa sisään ja ulos keuhkoista. Tätä kutsutaan kertahengitystilavuudeksi.

Voit myös laskea muita tilavuuksia, kuten TLC (keuhkojen kokonaiskapasiteetti), FVC (nopea vitaalikapasiteetti) ja FEV1 (uloshengityksen sekuntikapasiteetti). Keuhkojen toimintakokeessa (spirometria) tällaiset tilavuudet lasketaan - esimerkiksi tutkittaessa hengenahdistusta ja suunnitellessa hoitoa (esimerkiksi COPD).

Kliinisesti hengitysteiden malleja voidaan käyttää keuhkosairauksien ja muiden rintaontelon sairauksien ymmärtämiseen. Nämä voivat olla esimerkiksi obstruktiivisia sairauksia, kuten keuhkoahtaumatauti ja astma, tai muita sairauksia, kuten keuhkojen verihyytmät, keuhkoputkentulehdus, pneumotoraksi ja keuhkosyöpä/metastaasit keuhkoissa.

Kurkunpää toimii sekä hengitystie- että äänigeneraattorina. Katso myös kurkunpään mallit (mukaan lukien henkitorvi) alaluokassa "Korva-nenä-kurkumallit". Täältä löydät esimerkiksi tämän kurkkumallin, joka voidaan jakaa osiin ja tämän suurennetun kurkkumallin .